Taidekasvatuksen professori, Jyväskylän yliopiston humanistis- ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta; estetiikan dosentti, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
Aihealueet: taide kasvatuksen uudistavana voimana; luovuuden, arvojen ja mielikuvituksen tila koulutuksessa; aivojen epäsymmetria kulttuurin ja kasvatuksen tulkintakehyksenä.
Erityisnäkökulma konferenssin teemaan: estetiikka; taidekasvatus; aikalaisanalyysi; kasvatusfilosofia.
Pauline von Bonsdorff on Jyväskylän yliopiston taidekasvatuksen professori ja Helsingin yliopiston estetiikan dosentti. Hän väitteli vuonna 1998 Helsingin yliopistossa elinympäristön esteettisiä ja muita arvoja käsittelevällä tutkimuksella ja on julkaissut laajasti ympäristöestetiikan ja arkkitehtuurin teorian aloilta. Hän on kirjoittanut myös taiteesta, usein suhteessa sen edustamiin eksistentiaalisiin arvoihin. Lisäksi von Bonsdorffin erityisalana voi pitää estetiikkaa lapsuudessa, joka viittaa synnynnäiseen kykyymme viestiä multimodaalisesti ja ilmaisevasti jo ennen kielen omaksumista, leikkiä ja luoda kuvitteellisia maailmoja.
von Bonsdorffilla estetiikka avautuu toimijuuden ja käytäntöjen suuntaan: se on jotain, mitä me teemme ja tuotamme eikä vain kohteita, joita havaitsemme. Ajattelussaan von Bonsdorff on yhdistänyt eri traditioita, mutta keskeisenä vaikuttajana on pysynyt fenomenologista filosofiaa edustava Maurice Merleau-Ponty, jonka tuotannossa von Bonsdorffia kiehtoo paitsi sen keskeneräisyys (ennenaikaisen kuoleman johdosta) myös rohkeus tuoda yhteen filosofiaa ja empiirisiä tieteitä. von Bonsdorff on julkaissut noin 100 tieteellistä nimikettä ja lisäksi kolumneja ja arvosteluja. Hän on toiminut Lapsuudentutkimuksen seuran, Suomen taidekasvatuksen tutkimusseuran ja Suomen estetiikan seuran puheenjohtajana ja johtaa tällä hetkellä Euroopan estetiikan seuraa.
https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Person/4589782?lang=fi_FI
OHJELMASSA: LA 18.4.2026 14:45
Pauline von Bonsdorff: Auringonpilkut tanssivat! Taiteen kautta puiden latvoihin ja maahan
Tila: Permantosali, 1.krs
Esitelmässä pohdin, miten voimme antaa tilaa uudelle ja odottamattomalle, luovuudelle, visioille ja arvoille koulutuksen ja kasvatuksen konteksteissa. Nietzschen dionyysinen edustaa bakkanaalia, hurmosta, kaaosta mutta myös yhteyttä maahan joka kantaa meitä; apolloninen taas muotoa, valoa ja järjestystä. Otan inspiraatiota Elmer Diktoniuksen runosta Jaguaari (1922), kirjoitettu ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan suurten katastrofien jälkeen, ja tukea Iain McGilchristista, joka laajoissa tutkimuksissaan argumentoi, että aikamme kulttuuri ja yhteiskunnat kärsivät luovuusvajeesta.
McGilchristin mukaan aivojemme epäsymmetria ei ole sattuma, vaan se edustaa tärkeää työnjakoa, joka on analoginen Nietzschen apollonisen ja dionyysisen kanssa. Vasen aivopuolisko edustaa pikkutarkkaa, analyyttista, mallintamiseen ja järjestykseen pyrkivää lähestymistapaa, kun taas oikea aivopuolisko lähestyy maailmaa avoimesti, holistisesti, intuitiivisesti, tunteiden ja arvojen parissa. Kun vasen tunnistaa ja luo malleja, oikea havaitsee uutta ja on kosketuksissa tyhjentymättömän todellisuuteen kanssa.
Tunteet ja arvot, estetiikka ja etiikka asustavat McGilchristin mukaan oikeassa aivopuoliskossa. Vasen ja oikea tarvitsevat toisiaan mutta tällä hetkellä ne ovat epätasapainossa. Yhteiskuntamme ja koulutusjärjestelmämme ruokkivat vasenta jolloin tuotamme vain enemmän ”sitä samaa”. Visiot (puiden latvat) ovat näin näköpiirimme ulkopuolelle, ja kadotamme suhteen todellisuuteen, joka kantaa meitä (maan sydän). Pohdin tapoja tehdä tilaa uteliaisuudelle, luovuudelle ja maailmaa hoivaaville visioille taiteen kautta.
OHJELMASSA: LA 18.4.2026 16:20 PANEELIKESKUSTELU
Hengittävyyttä yksipuolisiin oppimistapoihin
Panelistit: Antti Saari, Jani Pulkki, Jan-Erik Mansikka, Pauline von Bonsdorff ja Venla Bernelius. Moderaattorina Ivan Punzo
Tila: Parvisali, 6.krs
Ihmisessä on sellaisia ulottuvuuksia, jotka jäävät modernissa kasvatuksessa vähälle huomiolle. Tiedollisen, rationaalisen ja teknologisen rinnalle on tullut tunnetaitojen, taiteen ja ekologian merkitystä painottavia suuntauksia. Pohdimme yhdessä, miten taiteelliset lähestymistavat, tunnetaidot ja ekologisuuden korostus käytännössä toteutuvat. Onko jotain, mitä näistä tarpeellisista lähestymistavoista jää puuttumaan, jotain ihmistä ja muuta elollista yhdistävää – ehkä jotain lumoavaa tai suorastaan hurmoksellista? Voisiko dionyysista ja apollonista yhteensovittamalla löytyä uusia ajatuksia aikamme kasvatuksellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin?
<< Takaisin Esiintyjät-sivulle
KASVATUKSEN FOORUMI -KONFERENSSI 2026
Järki, hurmos ja kasvatus – apolloninen ja dionyysinen yhteensovittelevina voimina
18.-19.4.2026, Kriittinen korkeakoulu
www.kasvatuksenfoorumi.fi
Osoite: Lintulahdenkatu 3, Helsinki