Jani Pulkki: Ekososiaalisen omantunnon kysymyksiä tässä ajassa

LA 18.4.2026 15:15 ESITELMÄ
Jani Pulkki: Ekososiaalisen omantunnon kysymyksiä tässä ajassa
Tila: Permantosali, 1.krs

Omatunnolla on pitkä historia ajatuksena, joka on jäsentänyt ihmisen moraalia ja keskeisiä elämänvalintoja. Omatunnosta puhutaan kuitenkin nykyään entistä vähemmän. Se tuntuu vanhahtavalta ja hankalalta. Elämäntapaamme on kehitetty Nietzschen jakoa noudattaen pikemminkin apollonisen kuin dionyysisen suutaan – järjelliseen muotoon, selkeään mittaan ja hallintaan. Modernin maailman perusjaottelussa yhtäältä subjektiiviseen tunteeseen ja uskoon sekä toisaalta objektiiviseen tietoon ja järkeen, omatunnolle on annettu subjektiivisen tunteen status.

Modernin maailman perusjaottelussa kouluista on rakennettu hallittavan tiedon ja järjen valtakuntia. Omatunnosta saa puhua uskonnon tunnilla, mutta opettajat eivät tunnu saavan opettajankoulutuksestaan edes ymmärrystä siitä, mitä omatunto on. Aikamme ekologiset ja sosiaaliset kriisit ovat oireita siitä, että moderni maailma on ikään kuin piilossa omatunnoltaan. Apolloninen järki ja hallinta leimaa aikaamme, joka ei osaa suhtautua omatunnon hallitsemattoman dionyysiseen luonteeseen.

Kysyn esitelmässäni, mitä omatunto on ja miten se toimii. Analysoin omatuntoa liian vähän ymmärtävää aikaamme ja pohdin voisiko omatuntoa kasvattaa kouluissa – tai voiko sitä kasvattaa ylipäätään. Aikamme ekososiaaliset kriisit ovat tulosta juuri siitä, että luonnosta on otettu lupaa ja anteeksi pyytämättä – juuri siksi, että järki on ymmärretty yksipuolisen apollonisesti kunnioittamatta sitä dionysistä, joka ei taivu hallintaan tai kapealla tavalla määriteltyy rationaaliseen ymmärrykseen. Miten voisimme muuttaa suuntaa ja tulla herkemmäksi omantuntomme kutsuille?


 

<< Takaisin Ohjelma-sivulle

KASVATUKSEN FOORUMI -KONFERENSSI 2026
Järki, hurmos ja kasvatus – apolloninen ja dionyysinen yhteensovittelevina voimina

18.-19.4.2026, Kriittinen korkeakoulu
www.kasvatuksenfoorumi.fi
Osoite: Lintulahdenkatu 3, Helsinki

Edellinen artikkeli
Jan-Erik Mansikka: Steinerin tulkinta Nietzschen yli-ihmisestä vapausfilosofiansa valossa
Seuraava artikkeli
Jarno Paalasmaa: Vapauden ja rajojen suhde kasvatuksessa