Filosofinen praktiikka on filosofian harjoittamista osana jokapäiväistä elämää. Erilaisia filosofian harjoittamisen muotoja ovat muun muassa sokraattinen keskustelu, filosofin vastaanotto, filocafé, filosofia koulussa, muut lapsille ja nuorille suunnatut toiminnat, blogi- ja nettikirjoittelu, yritysfilosofia ja bisnesetiikka, alaan liittyvien kirjojen julkaiseminen, seminaarien ja keskustelutilaisuuksien järjestäminen.
Filosofisen praktiikan lähestymistapaa hyödynnetään maailmalla esimerkiksi sairaaloissa, vankiloissa, kouluissa ja yritysmaailmassa. Keskiössä on tällöin filosofinen dialogi eri muodoissaan. Filosofisen praktiikan alalla on kansallisia ja kansainvälisiä yhdistyksiä, aikakauslehtiä ja konferensseja. Filosofisen praktiikan koulutuksia järjestetään useissa eri maissa ja se on kansainvälinen ilmiö.
Filosofisella praktiikalla on juurensa antiikin Kreikassa ja sille ominaisessa tavassa ymmärtää filosofia. Siinä filosofia liittyy kiinteästi inhimilliseen kokemukseen. Filosofinen praktiikka hyödyntää vahvasti sokraattista dialogista työtapaa ja nojaa ymmärrykseen keskustelun merkityksestä itsetuntemuksen ja hyvän elämän edistäjänä. Suurin osa filosofisen praktiikan työskentelytavoista perustuu erilaisiin keskustelumuotoihin. Lähtökohtana on myös ajatus ihmetyksestä ja käsitys ihmisestä viisautta, totuutta ja merkitystä etsivänä olentona.
Historian kuluessa filosofiasta kuitenkin muotoutui erikoistunut tieteenala, jota harjoitetaan ammattimaisesti yliopistoissa. Samalla filosofiaa alettiin pitää epäkäytännöllisenä ja vieraana arkielämälle. Akateemisen käänteen vastareaktiona osa filosofeista on alkanut tarkastella taas filosofian merkitystä jokapäiväiselle elämälle. Tästä on muotoutunut perinne, jota kutsutaan filosofiseksi praktiikaksi. Filosofinen praktiikka yhdistää teorian ja käytännön. Se pyrkii elvyttämään antiikin hengen ja osoittamaan filosofian käytännön merkityksen.